5. Hitsi, että meitsi on liekeissä! Jo viides luettu kirja tälle tammikuulle, ennen kuulumatonta. Veikkaan tahdin kyllä tästä hiljenevän. Nyt on ollut sen verran kylmät kelit, että oikein muita aktiviteetteja ei ole tullut tehtyä, olen vain lojunut sisällä ja lukenut.
Nyt oli vuorossa Mark Haddonin riemastuttavan ihanan erilainen Yöllisen koiran merkillinen tapaus (2003). Kirja kertoo 15-vuotiaasta Christopher Francis Boonesta, joka tietää kaikki maailman valtiot ja niiden pääkaupungit ja osaa kaikki alkuluvut lukuun 7507 asti. Sen sijaan hän ei ymmärrä, mitä tarkoittavat metaforat, kuten "sydämeni itki verta" tai "koira potkaisi tyhjää", hän ei osaa jertoa vitsejä eikä hän osaa oikein tulkita toisten ihmisten ilmeitä. Christopherilla on aspergerin syndrooma, tai näin ainakin kerrotaan kirjan takakannessa. Kirjan tekstistä ei varsinaisesti tule ilmi, onko Christopherilla jokin diagnoosi, tai mikä tuo diagnoosi mahdollisesti on. Christopher on älykäs, mutta elää omassa pienessä maailmassaan, jossa hän ahdistuu esimerkiksi ihmispaljoudesta ja siitä, jos häneen kosketaan.
Kirjan alussa Christopher löytää naapurin rouvan pihalta kuolleen koiran, joka on tapettu talikolla. Christopher ihailee Sherlock Holmesia ja aikoo ottaa selvää, mitä koiralle on tapahtunut. Hän haluaa myös kirjoittaa salapoliisikertomuksen tutkimuksistaan.
"Minä pidän koirista. Koirista tietää aina mitä ne ajattelevat. Niillä on 4 mielialaa. Iloinen, surullinen, vihainen ja keskittynyt. Koirat ovat myös uskollisia eivätkä ne valehtele koska ne eivät osaa puhua." (s. 4) Yhdyn tähän huomioon täysin.
Kirjasta teki kiehtovan se, että se oli kirjoitettu Christopherin osittain yksinkertaisesta ajatusmaailmasta ja näkökulmasta käsin. Kirjan luvut eivät myöskään edenneet numerojärjestyksessä, siis siten, kuin yleensä on totuttu, vaan numerojärjestyksessä alkuluvuittain. Nän humanistina tuntui hämmentävältä, että jollekin on hankalaa hahmottaa metaforia, sen sijaan tuo joku osaa sujuvasti laskea kahden potensseja omasta näkökulmastani loputtomiin. Kirjassa oli hyvin paljon matemaattisia kaavoja, jotka itseltäni menivät aivan täysin yli. Kirjassa oli myös havainnollistavia piirroksia kuvaamaan esimerkiksi Christopherin kotikatua tai kuvioita, joita hän jossakin näki.
Pidin kirjasta kovasti. Se on toisaalta kai suunnattu nuorille, mutta sopii varsin mainiosti näin aikuisellekin lukijalle. (Taisin todeta samaa Poika raidallisessa pyjamassa -teoksen kohdalla.)
Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Alkuteos: The curious incident of the dog in the night-time
Kustantaja: Otava
Suomennos: Terhi Leskinen
Sivuja: 269 + liite
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti