9. Ehkä uskomatonta mutta totta: en ole tätä ennen lukenut ensimmäistäkään Sherlock Holmes -tarinaa. Kirjahyllyssäni on kauan jo odottanut Baskervillen koira (1901-1902), ja nyt vihdoin sain sen luettua. Kirja tuntuu olevan eräänlainen klassikko, joten odotukseni olivat korkealla.
Ilmeisesti Sherlock Holmesin seikkailut sijoittuvat yleensä Lontooseen, mutta tämä tekee poikkeuksen, ja tapahtumat sijoittuvat synkille Dartmoorin nummille, jossa iso ja pelottava, hirviömäiset mittasuhteet saava koira tuntuu vainoavan Baskervillen sukuun kuuluvia ihmisiä. En tiedä, voisiko tätä peräti kutsua goottilaiseksi kauhuksi, ainakin itselleni tulee maisemista sellainen mieleen.
Niin, synkkää Baskervillen kartanoa siis uskotaan vainoavan kirous ja tuon hirviöhurtan vainoavan väkeä. Apuun hälytetään Sherlock Holmes, joka tutkimuksillaan tietysti arvoituksen ratkaisee. Minun piti jotenkin muistuttaa koko ajan itseäni, että tarinaa kertoo tohtori Watson, ei suinkaan Holmes itse. Ehkä odotukseni olivat myös liian korkealla, kun alkuosa kirjasta ei oikein sytyttänyt. Lopusta sen sijaan pidin kovastikin. Ehkä myös olen valitettavasti tottunut nykyiseen, nopeatempoisempaan kerrontaan.
En tiedä, oliko tämä nyt parasta Holmesia, mutta jätti kyllä halun lukea lisää tuon kuulun salapoliisin seikkailuista.
Sir Arthur Conan Doyle: Baskevillen koira (2008)
Alkuteos: The Hound of the Baskervilles (1901-1902)
Kustantaja: Otava, Keskiyön Kirjasto
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Sivuja: 282 + suomentajan jälkisanat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti