keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Jyrki Heino: Kellari

33. En ehkä ole varsinaisesti historiallisten romaanien ystävä, mutta jos kirjat sijoittuvat kotikaupunkiini Turkuun, asia on aivan eri! Suurelta osin ehkä siksi, että asun aivan historiallisen Turun laidalla ja kuljen päivittäin siellä, missä on kuljettu jo vuosisatoja. Ja kun joku siitä kirjoittaa, on mahtavaa miettiä mielessään, miltä omalla kotikadulla on näyttänyt vaikkapa juuri 1700-luvulla. Siksipä siis tartuin Jyrki Heinon esikoisteokseen Kellari (2012) suurella mielenkiinnolla.

Kellari eli kertomus poikkeuksellisista ja järkyttävistä tapahtumista, jotka aikoinaan herättivät suurta huomiota Ruotsin kuningaskunnan Turun kaupungissa ajoittuu vuoteen 1796. Enpäs olekaan muuten ennen lukenut kirjaa, joka kertoisi 1700-luvun tai sen lopun meiningeistä. Jotenkin taidan kuitenkin olla brutaalin keskiajan ystävä sittenkin. Mutta kiinnostavaa luettavaa tämäkin kirja kaikkinensa oli!

Kirja alkaa, kun Turun läheltä, Hirwisalon saarelta, löytyy erään maatilan kellarista karmean kohtalon kokenut ruumis. Kaupunginviskaali Appengren pyytää apuun luutnantti Wennehielmiä, joka siis on kirjan päähenkilö. Wennehielm on maailmalla kovia kokenut mies, joka on eläkepäivikseen muuttanut Turkuun mamselli Mannelinin hoteisiin. Wennehielm on rampa niin fyysisesti kuin myös mieleltään. Kirjan aikana hän kurookin auki menneisyyden jättämiä traumoja.

Kellarista löytynyt mies tunnistetaan pian kapteeni Fågelstiernaksi. Mitä hän teki Hirwisalossa ja miten hän päätyi kellariin? Ja ennen kaikkea: kuka ja mitä murhan takana on? Siitä Wennehielm alkaa hiljalleen ottaa selvää. Kirjoitin hiljalleen, sillä hyvin verkkaisesti ja rauhallisesti tutkinta etenee. Tai no, eipä kai olisi ajalle tyypillistäkään tykittää tapahtumia eteenpäin huimaavalla vauhdilla.

Tutkimuksissa Wennehielmillä on apunaan niin Appengren kuin mamselli Mannelinkin. Hiljalleen alkaa vaikuttaa myös siltä, että murhan takaa saattaisi löytyä poliittisia kytköksiä, jopa salaliittoja.

Tykkäsin siitä, miten Heino on kuvannut kaupunkia ja ajan kaupunkielämää. Tässä kirjassa dialogi ja muutenkin kerronta istuu mielestäni hyvin aikaansa. Välillä kerronta etenee hyvinkin verkkaisesti, eikä tapahtumien tutkinta oikein etene. Välillä tuli olo, että Heino on halunnut ujuttaa mukaan tietämystään alalta jos toiseltakin, vaikka mitenkään juonen kannalta ei se välttämätöntä olisi ollutkaan.

Kirja ei ole suinkaan paras lukemani teos, mutta aivan kelvollinen ja kiinnostava tarina kyllä, suosittelen!

Jyrki Heino: Kellari
Kustantaja: Schildts&Söderströms
Sivuja: 287

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti