perjantai 19. joulukuuta 2014

Camilla Läckberg: Majakanvartija

42. Camilla Läckbergin Majakanvartija (2012) tuntuu jatkavan siitä, mihin edellinen osa jäi. Harmi vaan, että itse en tuota edellistä osaa ole lukenut, mutta kyllä tässä kärryille pääsi. Edellisessä osassa on tapahtunut onnettomuus, jossa päähenkilö Erica ja tämän sisko Anna ovat loukkaantuneet. Myös Erican mies Patrik puolestaan on saanut sydänkohtauksen. Näistä lähtökohdista Majakanvartija siis lähtee liikkeelle.

Seuraavaksi hypätään kuvaamaan Annieta, joka ajaa jonkinlaisessa usvassa Tukholmasta Fjällbackaan ikään kuin paeten jotain. Hänellä on mukanaan vain pieni poikansa Sam. Annie asettuu omistamalleen saarelle, Gråskäriin, tai Gastholmeniin, kuten jotkut sitä kutsuvat. Kerrotaan, että saarella kummittelee siellä asuneiden ja sittemmin kuolleiden ihmisten henget. Annie kuitenkin kokee olevansa saarella turvassa, vaikka pelkääkin jotain koko ajan.

Läckbergin tyyli kirjoittaa (ainakin tässä kirjassa) on pomppiva: hän kuvaa pienen pätkän jotain tapahtumaa joidenkin tiettyjen ihmisten näkökulmasta ja siirtyy sitten seuraavaan. Itseäni tämä hajanaisuus ei kuitenkaan haitannut, vaan sai ehkä lukemaan entistä intensiivisemmin, kun halusi päästä takaisin joidenkin tiettyjen tapahtumien kuvauksen pariin.

Annien lisäksi kuvataan esimerkiksi Matsia, Fjällbackan kunnan talousjohtajaa, joka kirjan alkupuolella murhataan. Mats on ollut mukana kunnan kylpylähankkeessa, jota päsmäröi kunnallistasolla Erling Larsson, jonka lisäksi jutussa on mukana hänen naisystävänsä Vivianne ja tämän veli Anders. Sitten on vielä Kööpenhaminaan perheväkivaltaa paennut Madeleine. Näistä ehkä Erling ja Vivianne jäävät irtonaisiksi palasiksi, muut osaset nivoutuvat kirjan kuluessa yhteen.

Kirjan teemaksi nousee perheväkivalta ja sen seuraukset. Mukana on myös aavistus yliluonnollista majakkasaaren haamujen muodossa. Kirjan jokainen luku alkaa kuvauksella 1870-luvulla saarella eläneistä ihmisistä, joiden kohtaloa loppua kohden keritään auki. Läckberg kuvaa myös sisarussuhteita, joita muistaakseni kuvattiin voimakkaasti myös edellisessä (ja tätä ennen ainoassa) lukemassani Läckbergin teoksessa. Tykkään kyllä Läckbergistä, ja nurinkurisesti Majakanvartijaa edeltänyt Merenneito odottaa nyt tuossa luettavien kirjojen pinossa vuoroaan...

Camilla Läckberg: Majakanvartija (2012)
Alkuperäisteos: Fyrvaktaren (2009)
Kustantaja: Gummerus
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 503

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti