torstai 29. tammikuuta 2015

Camilla Läckberg: Enkelintekijä

5. Olen lukenut Camilla Läckbergejä vähän pomppien, mutta nyt tämä on kronologisesti jatkoa Majankanvartijalle. Tosin ihan itsenäinen teos Enkelintekijä (2013) on. Yhteistä edeltäviin on lähinnä päähenkilöt. Ja noin kirjallisesti toki rakenne.

Enkelintekijässä tutustutaan Ebbaan ja Mårteniin, jotka ovat muuttaneet Fjällbackaan Valön saarelle, jossa he kunnostavat vanhaa sisäoppilaitosta kodikseen ja tulevaksi majataloksi turisteille. Ebba ja Mårten kantavat raskasta taakkaa: he ovat menettäneet pienen poikansa. Lukijalle ei vielä pitkään aikaan kerrota, mihin poika on kuollut. Onko hän sairastunut, vai onko sattunut jokin onnettomuus? Valö on Ebban kotisaari huolimatta siitä, että Ebba on lähtenyt sieltä vuoden ikäisenä.

Ebban tausta on hieman erikoinen: hänen perheensä, äiti Inez, isä Rune ja Runen lapset aiemmasta avioliitosta ovat asuneet saarella, jossa Rune on pitänyt sisäoppilaitosta. Pääsiäisenä vuonna 1974 tapahtuu jotakin. Poliisi saa nimettömän puhelun, jonka seurauksena saarelta löydetään kesken jäänyt pääsiäisateria ja vuoden ikäinne Ebba. Muu perhe on haihtunut kuin savuna ilmaan. Nyt Ebba on siis palannut, mutta joku tuntuu vainoavan häntä ja Mårtenia ja heidän aikomustaan kunnostaa Valö.

Fjällbackan poliisi Patrikin johdolla alkaa tutkia, mitä on meneillään. Ja Patrikin vaimo Erica tunkee tietysti nokkansa asiaan. Mukaan tempautuu myös Erican sisko Anna, joka yrittää löytää jotain uutta uraa itselleen. Kirjassa seurataan myös poikia, sittemmin varttuneita miehiä, jotka oli sijoitettuina Valön sisäoppilaitokseen vuonna 1974. Heillä on meneillään jotain, mikä ei vielä aikoihin paljastu lukijalle.

Ja kuten Majankanvartijassa, myös Enkelintekijässä toisena tarinalinjana kulkee historiallinen osuus, joka alkaa 1900-luvun alusta ja Helga Svenssonista, hirmuisesta enkelintekijästä, jonka toimista kärsii hänen tyttärensä Dagmar. Ja Dagmarin menneisyyden aiheuttamista traumoista tulee kärsimään hänen tyttärensä Laura, jonka tytär puolestaan... Niin, Läckberg kuljettaa tätä tarinaa hiljalleen kohti nykypäivää. Tykkäsin erityisesti tästä tarinalinjasta! Se sai miettimään, miten menneisyys ihmiseen vaikuttaa jopa useamman sukupolven takaa, ja miten menneisyys määrittelee, mitä ihmisestä tulee, ja mikä hänen painolastinsa on.

Parasta kirjassa oli siis menneisyyden ja nykyisyyden lomittuminen ja vihdoin kohtaaminen. Miinusta taas monista henkilöhahmoista, jotka kertakaikkiaan meinasivat mennä päässäni sekaisin. Ehkä juontakin olisi voinut vähän yksinkertaistaa. Kokonaisuutena kirja oli kyllä oikeinkin onnistunut.

Camilla Läckberg: Enkelintekijä (2013)
Alkuperäisteos: Änglamakerskan (2011)
Kustantaja: Gummerus
Suomentanut: Outi Menna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti