15. Oi, ihan kuin olisi tavannut pitkästä aikaa vanhan tutun, kun Maria Kallio -dekkariin tarttui! Luin Lehtolaisen Ilveskero-kirjat, mutta niistä en pitänyt niin paljoa. Enkä ollut muistanut enkä ajatellutkaan, kuinka paljon Maria Kallioista tykkäänkin. Tai ehkä, kuten sanottua, kyse oli siitä, että Maria Kallion pariin pääsi pitkästä aikaa. Tällä kertaa kyseessä oli siis Lehtolaisin tuoren Maria Kallio, Rautakolmio (2013).
Maria Kallio työskentelee Epätavallisten rikosten solussa yhdessä niin ikään vanhojen tuttujen, Koivun ja Puupposen kanssa. Mukana menossa oli myös edesmenneen Pertti Strömin tytär Jenna. Tällä kertaa "kummallisten solu" saa tutkittavakseen kaksoismurhan: Kirkkonummen vesiltä löytyy muovikääröstä kaksi ruumista. Toinen on hukkunut, toinen on ammuttu. Yhteyttä näille ruumiille ei meinaa millään löytyä. Toinen on entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja, toinen puolestaan onneton pikkurikollinen.
Kallio on kesäleskenä muun perheen purjehtiessa Euroopassa. Ja jotenkin sopivasti Marialle tulee vipinää, kun tutkinnan yhteydessä hän törmää erääseen vanhaan tuttuunsa. En kyllä yhtään kyennyt muistamaan, missä kirjassa ja mitä tästä henkilöstä on kerrottu, mutta ilmeisesti on.
Sen lisäksi, että kirjassa kuvataan tietysti rikoksia ja niiden tutkimista, kuvataan myös paljon ihmissuhteita ja ajatuksia niistä. Se on ehkä Lehtolaisen vahvuus näissä teoksissa. Myös loppuratkaisu on yllättävä. Itse en ainakaan yhtään osannut ajatella tekijäksi sitä, joka lopulta paljastui. Toisaalta, olen ehkä sanonut tämän ennenkin, olen aika sinisilmäinen lukija, enkä kovin helposti osaa itse vetää johtopäätöksiä. Sinänsä ihan kiva, että loppuratkaisut tulevat näin aina yllätyksinä.
Leena Lehtolainen: Rautakolmio (2013)
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 352
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti