23. Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.
Salla Simukan Lumikki-trilogia on odottanut hyllyssäni jo pitkään, kunnes nyt tuli sopiva aika aloittaa ensimmäinen osa, Punainen kuin veri (2013). Sarja lienee suunnattu nuoremmille lukijoille, mutta toimii se näin aikuisenkin näkökulmasta, ja mainiostipa toimiikin! Koko kirjasarja on myös ulkonäköään myöten houkutteleva.
Kirja kertoo Lumikki Anderssonista, 17-vuotiaasta tytöstä, joka käy Tampereella ilmaisutaitolukiota. Hän on muuttanut pois vanhempiensa luota ja asuu yksin ankeahkossa kämpässä. Lumikki on yksin mutta ei yksinäinen, kuten hän itse määrittelee itseään. Lumikki on varsin mielenkiintoinen hahmo. Hän on hiljainen tarkkailija, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet. Hän ei halua tulla huomatuksi, vaan mieluummin tosiaan tarkkailee sivusta ja ottaa erilaisia ilmeitä ja rooleja, jotta ei aina tulisi huomatuksi. Välillä mietin, onko Lumikki jo hieman ylikorostetun itsenäinen ja itsepäinen, kuin Larssonin Lisbet Salander... Tällainenkin vertaus jossain heitetään ilmaan. Silti Lumikissa on syvyyttä ja säröjä, joita hän myös muista ihmisistä etsii. Lumikin menneisyydestä ei juuri kerrota, vain vihjaillaan. Taustalta löytyy ainakin kiusaamista ja ehkä jotain muutakin.
Tapahtumat alkavat, kun Lumikki löytää koulunsa pimiöstä kuivuvia viidensadan euron seteleitä. Mistä ne ovat tulleet? Ja yhtä äkisti kuin ne ovat ilmestyneet, ne ovat seuraavassa hetkessä jo kadonneet. Setelien takaa paljastuu kolmikko Tuukka, Kasper ja Elisa, joiden kanssa samaan vyyhtiin Lumikki tulee tahtomattaan sekaantuneeksi.
Kaiken taustalta paljatuu jopa kansainvälisiä mittasuhteita saavia asioita. Kaiken keskellä on Lumikki, joka aina välillä tulee pohtineeksi "ei kun se taisikin olla jostain toisesta sadusta..." Kirjassa on ilahduttavasti intertekstuaalisia viittauksia, toimivaa ja sujuvaa dialogia ja sadunomaista kuvailua. Tätä kaikkea oli kuitenkin sopivassa suhteessa. Ehkä jotkin käänteet ja tapahtumat olivat hieman epäuskottavia, mutta se sallittakoon. Kaikkinensa kirja oli oikein mainio, ja aion ehdottomasti lukea seuraavatkin osat. Lumikki oli mitä ilahduttavin nuortenkirjan päähenkilö! Tällaista lisää!
Salla Simukka: Punainen kuin veri
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 264
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti