27. Salla Simukan Lumikki-trilogian lisäksi sain päätökseen myös Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogian. Sen viimeinen osa oli Varjojen huone (2014), joka ihan ansiokkaasti sarjan päättää. Siitä vaan on ehkä vaikea kertoa mitään, tai ainakaan paljoa...
Jeannette Kihlberg tiimeineen jatkaa tutkimuksia, eikä mikään ole valmistanut heitä siihen, mikä heitä lopulta odottaa. Aiemmissa osissa käsitelty pedofiliateema jatkuu yhä, mutta nyt toiseksi vahvaksi teemaksi nousee kosto. Edelleen kerronnan näkökulma vaihtelee henkilöstä, paikasta ja ajasta toiseen. Ja lopulta myös historiaviitteet saavat selityksensä. Oikeastaan tämä osa, kuten päätösosan kuuluukin, selittää paljon sitä, mihin aiemmin on viitattu ja vihjattu.
Kirja(sarja) oli kamalan hyvä. Siis kamala ja hyvä samalla kertaa. Itseäni kiehtoi, hämmensi ja toisaalta häiritsi kaikki se dissosiatiivisuus, mitä ihmisen persoonassa voi olla. Sitä kuvattiin kirjassa hyvin, jopa niin, että välillä tuntui, etten saanut kiinni siitä, mikä oli totta ja mikä ei.
Täytyy sanoa, että mikään kirjasarja ei ole aiemmin tehnyt minuun tällaista vaikutusta, vaikka samalla ihmettelen, mikä tässä vaikuttavinta oli. Kaunis tarina ei ainakaan. Ehkä vaikuttavinta oli se, miten kirja onnistui tarinan punomaan ja herättämään lukijansa mielenkiinnon. Hienoa oli myös se, miten kaksi kirjoittajaa on voinut luoda noinkin eheän kokonaisuuden. Olenko myös maininnut, että mielestäni tällä kirjasarjalla on kaikkien aikojen kauhein kansikuvitus? Siis karmiva ja puistattava, mutta toki sarjaan nakutetusti sopiva ja sillä tavalla hieno.
Luulenpa, että seuraavaksi pitää varata kirjastosta samaisen kaksikon Lasiruumiit...
Erik Axl Sund: Varjojen huone (2014)
Alkuperäisteos: Pythias Anvisningar (2012)
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 364
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti