41. Kun mielenkiintoisia kirjoja on maailma pullollaan, harvemmin tulee luettua mitään toiseen kertaan. Reijo Mäen kirjat ovat kuitenkin sellaisia, että useat niistä olen lukenut pariin otteeseen. Välillä sitä kaipaa jotain kepeää, ja minulle tuollainen kepeä on yleensä Mäkeä.
Nyt tulin tarttuneeksi vuonna 2011 ilmestyneeseen kirjaan Mustasiipi. Enkä tosiaan ole siitä täällä aiemmin kirjoittanut, joten antaa palaa.
Jussi Vares viettää loppukesää Turun saaristossa, Paraisilla Mörkön saarella. Vares on joutunut rajun pahoinpitelyn kohteeksi, minkä seurauksena hän on menettänyt muistinsa muutaman vuorokauden ajalta. Ilmeistä kuitenkin on, että joku haluaa päästä Vareksesta eroon. Niinpä hänen on ollut parempi kadota hetkeksi kaupungin kuvioista. Elämä saaressa on rauhaisaa ja seuranakin on lähinnä Taunoksi nimetty leskijoutsen. Löytyy toisaalta saaresta myöhemmin myös eräs naisihminenkin Jussin iloksi.
Poliisi kuitenkin noutaa Jussin takaisin kaupunkiin, kun on löytynyt päätön naisen ruumis, ja sen läheltä jotain Jussille kuuluvaa. Nainenkin vieläpä on Vareksen vanha tuttu.
Vares kokee olonsa yhä uhatuksi, joten hän majoittuu pastori Alasen antikvariaatin takahuoneeseen ja sieltä käsin yrittää selvittää, mitä on tapahtunut ja kuka kaiken takana on.
Tuntui, että tapahtumat lähtivät aukenemaan kovin hitaasti. Lukiessa tuli jotenkin sellainen avutonkin olo, että mistä nyt Vares voisi liikkeelle lähteä. Hitaasti mutta varmasti asiat kuitenkin selkenevät lopulta.
Nautin taas suunnattomasti Turku-kuvauksista. Moitin sen sijaan kieltä ja dialogia: se ei tuntunut niin vaivattomalta kuin ennen ja oli jotenkin sellaista väkisin väännetyn tuntuista. Mutta kepeää luettavaa kuitenkin.
Reijo Mäki: Mustasiipi (2011)
Kustantaja: Otava
Sivuja: 397
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti